Oli syksy 2014 kun Panda hengaili kaikessa rauhassa pandasiskojen ja veljiensä kanssa Taito-koneen turvissa Tokion pahamaineisessa Kabukichōssa. Paikalle ilmestyi outo valkoinen ilmestys, joka ryhtyi laittamaan koneeseen kolikoita.
Koukku pamahti alas, ja nousi tyhjänä ylös. Lisää kolikoita, koukku alas, koukku ylös. Lisää kolikoita. Koukun varjo lähestyi Pandaa ja yhtäkkiä pikku-Panda lensi ilmassa. Valkoinen ilmestys hihkui innoissaan. Hän oli päättänyt että hän aikoo saada jostain koneesta uuden ystävän, ja Pandat nähtyään hän tiesi että tämä on se kone.
Pandaa hermostutti. Minne olen joutumassa?
Pari päivää myöhemmin Panda pääsi ensimmäistä kertaa elämässään junaan. Ja lentokoneeseen. Ja taksiin. Ja bussiin. Ja uudestaan lentokoneeseen. Valkoinen ilmestys kertoi olevansa Suomineito joka ei osannut pysyä paikoillaan.
-Valkoinen Ilmestys, menemmekö me nyt Suomeen? Panda mietti.
-Ei tällä kertaa Panda, uusi kotisi on keskellä Välimerta. Ainakin tällä hetkellä, syksyllä voitaisiin muuttaa vähän pohjoisempaan.Ja kutsu mua joksikin muuksi kuin Valkoiseksi Ilmestykseksi.
Panda pohti hetken.
-Hai, kutsun sinua jatkossa Laukunkantajaksi.
Matkan edetessä Laukunkantaja nosti Pandan taskustaan ja näytti missä mennään. Panda ei voinut uskoa silmiään! Kenttiä täynnä ihmisiä, ovi vilahtavia peltomaisemia, uskomattomia näkymiä pilvien reunoilta, aavoja meriä. Eihän tämä vain lopu?
-Ei lopu, nauroi Laukunkantaja. Meidän matkahan vasta alkoi.
pandanreissussa 